Rosi Haataja in memoriam

Verna Rosa Hällström syntyi 26.02.1922 Helsingissä. Hänen isänsä oli toimitusjohtaja Julius Verner Hällström ja äitinsä Fanny Maria Hällström os. Haataja. Perheeseen kuului kolme muuta tytärtä, Margareta ja Saga Sylvia sekä Fannyn tytär Maria Elisabeth hänen ensimmäisestä avioliitostaan. Hällströmin perhe muutti Helsingistä Tampereelle vuonna 1931 Rosin ollessa tuolloin 9-vuotias.

Sodan aikana Rosi liittyi 18-vuotiaana vuonna 1940 Lotta Svärd-järjestöön. Hän toimi lääkintälottana sisariensa Margaretan ja Sagan tavoin.

Rosi pääsi tai itseasiassa julistettiin ”korvikeylioppilaaksi”, niin kuin hän asian leikkimielisesti ilmaisi, vuonna 1942 Tampereen Suomalaisesta Yhteiskoulusta sisarensa Sagan kanssa. Syy poikkeukselliseen menettelyyn oli sota-aika. Vuosina 1940 ja 1942 tutkintoa ei lainkaan järjestetty, vaan silloin lukion viimeisen luokan oppilaat julistettiin ylioppilaiksi päästötodistuksen arvosanojen perusteella.
Rosi muutti takaisin Helsinkiin 25-vuotiaana vuonna 1947. Hän vaihtoi vuonna 1948 sukunimekseen äitinsä tyttönimen eli Haatajan. Rosi opiskeli jonkun aikaa Sveitsissä, missä oli kertomansa mukaan rakastunut palavasti paikalliseen arkkitehtiopiskelijaan. Tunnekuohu oli ilmeisesti niin voimakas, että Rosi oli hakenut apua myös psykiatrilta. Hän oli vastaanotolla kertonut tunteistaan ja kysynyt neuvoa, pitäisikö hänen mennä naimisiin. Psykiatri oli tokaissut: ”Jos Teidän pitää kysyä tällaista asiaa minulta, vastaan, että älkää menkö.” Rosi ei mennyt naimisiin.

Rosi valmistui Helsingissä talousopettajaksi ja aloitti vuonna 1953 työt opettajana Lahdessa. Pitkäaikaisimman työuransa hän teki Porvoon Suomalaisessa Yhteiskoulussa, jonne hän ensitöikseen sai suunnitella ja toteuttaa modernin opetuskeittiön. Rosi oli oppilaidensa keskuudessa arvostettu ja pidetty opettaja. Useat oppilaat pitivät yhteyttä häneen myös päästyään koulusta. Ansaitulle eläkkeelle siirryttyään vuonna 1983 hän muutti Helsingin Lauttasaareen.

Rosi eli koira kumppaninaan naimattomana ja antoi huomionsa sisariensa perheille ja niiden lapsille. Miettiessäni omaa lapsuuttani, muistan lämpimästi Rosin lapseen keskittyvänä kasvattajana ja hyvien tapojen opettajana. Hän osallistui mielellään kaikkien sukulaistensa merkkijuhliin, joissa hän yleensä piti pyytämättäkin puheen, jota jotkut juhlavieraista jopa kauhun sekaisin tuntein odottivat. Rosi piti yhteyttä myös sukulaisiinsa Oulunjärven rannalla. Sinne hän matkusti 50-60-luvuilla etelästä yksin tai sisariensa lasten kanssa omalla autolla ajaen. Humoristiset kommellukset ja osittain dramaattiset sattumat Rosin autoretkillä tarjoaisivat runsaan materiaalin aivan omalle artikkelille. Ilmeisesti, kun tieto Rosin saapumisesta Säräisniemelle kiiri, useat sukulaiset olivat varpaillaan, koska valmistautuivat ”tupatarkastukseen”. Kaikkihan tunsivat Rosin suorapuheisuuden.

Rosi oli aistillinen esteetikko ja taiteen seuraaja. Varsinkin eläkepäivinään hän kävi ahkerasti taidenäyttelyissä, konserteissa, teatterissa ja oopperassa. Hän oli aatteiltaan loppuun saakka vannoutunut partiolainen, lotta ja fennomaani.
Periaatteistaan kiinni pitävä kasvattaja ja oman tiensä kulkija Rosi siirtyi ajasta ikuisuuteen 89 vuoden ikäisenä Lauttasaaressa koiraansa ulkoiluttaessa 30.07.2011. Hänet laskettiin viimeiseen leposijaansa Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.

Rosi oli poissa, mutta meille niin merkittävä ihminen elää edelleen lämpimissä muistoissamme.

Pirjetta Sajakorpi
Rosin sisaren Margan tytär